 |
| Khan al Ahmarin beduiinikylä. |
Jerusalemin reuna-alueella, laajalla aavikolla Jerikoon vievän tien varrella sijaitsee useita beduiinien asuttamia kyläyhteisöjä. Yksi niistä on Khan al Ahmar, noin 800 asukkaan beduiinikylä, jossa tapaamme yhteisön puhemiehen, Abu Khamisin. Hänen luonaan käy useita kansainvälisiä vierailijoita, joille hän kertoo beduiinien historiasta ja nykyisistä elinolosuhteista. Kun kysyn, minkälainen on vierailijoiden reaktio beduiinien nykyiseen todella tukalaan elämäntilanteeseen, Abu Khamis vastaa: ”He eivät usko silmiään.”
Alueen beduiinit kuuluvat Jahalin-heimoon, joka on Länsirannan beduiiniheimoista suurin
pakolaisjoukko. Heidän tarinansa on suurelta osin vainon ja karkotuksen historiaa.
Vuoden 1948 arabimaiden ja Israelin välisen sodan jälkeen Israel julistautui
itsenäiseksi valtioksi ja beduiinit karkotettiin entisiltä kotiseuduiltaan
Negevin autiomaasta, Länsirannan eteläpuolelta. Palestiinalaiset itse kutsuvat
tätä joukkokarkotustaan nakbaksi ( =
katastrofi). Siitä alkoi Israelin beduiineihin kohdistunut väkivalta ja vaino,
joka jatkuu yhä tänäkin päivänä.
Israelin miehitettyä Itä-Jerusalemin ja Länsirannan vuonna
1967, beduiinit olivat taas karkotuksen edessä. Israel julisti beduiinien
asuinalueen suljetuksi sotilaalliseksi vyöhykkeeksi. Se ei silti estänyt
Israelia itseään rakentamasta alueelle yhtä suurimmista ja vanhimmista
siirtokunnista, Ma’ale Adumimia. Viimeisin – ja yhä käynnissä oleva –
pakkosiirto alkoi 80-90-luvuilla Ma’ale Adumimin siirtokunnan jatkuvasti
kasvaessa ja riistäessä yhä enemmän maata miehitetyiltä palestiinalaisalueilta[i]. Ajatuksena on liittää Ma’ale
Adumim ja sen läheiset siirtokunnat osaksi Jerusalemia ja näin myös
strategisesti katkaista Länsiranta kahteen osaan. Suunnitelmaan kuuluu
beduiinien karkotus alueiltaan sekä uuden, kilometrejä pitkän muurin
rakentaminen siirtokuntien hallitseman alueen ympärille[ii].
Israelin kaavailema uusi sijoituspaikka beduiineille sijaitsee lähellä Abu Disin
kaupunkia, suuren kaatopaikan naapurissa.
 |
| Khan al Ahmarin puhemies, Abu Khamis. |
Beduiinit yrittävät silti sitkeästi asuttaa nykyisiä
kotejaan. Vaikka he elävät melkein kokonaan ilman peruspalveluja, puutteellisen
vedenjakelun ja omien generaattoreidensa tuottaman sähkön varassa, suurin ongelma
on silti – beduiineille niin tärkeän – vapauden puute. Kylät elävät tuhoamis-
ja häätömääräysten alla ja asukkaiden liikkuvuus on niin rajoitettua, ettei
entinen elämäntapa laiduntamisineen enää onnistu. Lisäksi siirtokuntalaisten
väkivaltainen häirintä on heille arkipäivää. Monet kyläläiset kertovat
pahoinpitelyistä, kivien heittämisestä beduiinien asumuksiin, uhkailusta ja
eläinten varastamisesta. Arki täyttyy erilaisista uhista ja tulevaisuuden
epävarmuudesta. ”Koskaan et voi olla varma, milloin Israelin puskutraktoriarmeija
saapuu juuri sinun kotiportillesi”, kertoo Abu Khamis.
 |
| Khan al Ahmarin rengaskoulu. |
Khan al Ahmarin kylän väkivallattoman vastarinnan ehkä
eniten huomiota saanut muoto on ”rengaskouluna” tunnettu koulurakennus. Se on
sekä kylän ylpeys että beduiinien puolustustaistelun sitkeä symboli. Ennen
rengaskoulun rakentamista beduiinilasten koulumatka oli yli 20 km pitkä ja he
joutuivat ylittämään vaarallisia moottoriteitä. Lapsille sattui
liikenneonnettomuuksia, heitä pidätettiin Israelin tarkastuspisteillä ja he
kärsivät siirtokuntalaisten häirinnästä. Niinpä kyläläiset rakensivat viisi
vuotta sitten kyläänsä koulun auton renkaista, savesta ja
kierrätysmateriaaleista italialaisen arkkitehdin ja Vento di Terra -järjestön
avustuksella. Heti valmistumisvuotenaan koulu sai Israelin siviilihallinnolta
tuhoamismääräyksen, sillä se rakennettiin ilman tarvittavaa lupaa (jota alueen
beduiinien ei ole mahdollista saada).
Siitä asti koulun kohtalosta on väännetty kättä korkeinta oikeutta myöten. Kfar Adumimin siirtokuntalaiset ovat anoneet koulun välitöntä tuhoamista, mutta toistaiseksi koulu on pysynyt auki. Koulussa opiskelee satakunta alueen lasta ja sen opetuksen laatua kehutaan laajalti. Toistaiseksi koulua on myös saavuttu ihailemaan pitkienkin matkojen päästä.
Toukokuussa 2014 korkein oikeus antoi päätöksen, jonka
nojalla koulu välttyy tuhoamiselta, kunnes alueen asukkaille on löytynyt uusi
sijoituspaikka. Taktiikkana näyttää olevan siis karkottaa ensin alueen asukkaat,
jolloin koulurakennuksellekaan ei enää olisi käyttöä. Tulevaisuus näyttää, saako
rengaskoulu jäädä paikalleen, vai onko beduiineilla jälleen edessään uusi nakba.
 |
| Maalaus rengaskoulun seinässä. |
 |
| Rengaskoulun pihaa. |
Kuvat ja teksti:
Juhani Valkama
[i]
Siirtokuntien kasvua ei ole hidastanut se fakta, että kansainvälinen yhteisö
pitää Israelin siirtokuntia yksiselitteisesti laittomina, sillä Geneven sopimus
kieltää siirtämästä väestöä miehitetylle alueelle.
[ii]
Suunnitelmaa ja sen polttopisteessä olevaa aluetta Jerusalemin itäpuolella kutsutaan
nimellä E1.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti