tiistai 10. kesäkuuta 2014

”He eivät usko silmiään” – Khan al Ahmarin beduiinikylä vainon alla

Khan al Ahmarin beduiinikylä.

















Jerusalemin reuna-alueella, laajalla aavikolla Jerikoon vievän tien varrella sijaitsee useita beduiinien asuttamia kyläyhteisöjä. Yksi niistä on Khan al Ahmar, noin 800 asukkaan beduiinikylä, jossa tapaamme yhteisön puhemiehen, Abu Khamisin. Hänen luonaan käy useita kansainvälisiä vierailijoita, joille hän kertoo beduiinien historiasta ja nykyisistä elinolosuhteista. Kun kysyn, minkälainen on vierailijoiden reaktio beduiinien nykyiseen todella tukalaan elämäntilanteeseen, Abu Khamis vastaa: ”He eivät usko silmiään.”


Alueen beduiinit kuuluvat Jahalin-heimoon, joka on Länsirannan beduiiniheimoista suurin pakolaisjoukko. Heidän tarinansa on suurelta osin vainon ja karkotuksen historiaa. Vuoden 1948 arabimaiden ja Israelin välisen sodan jälkeen Israel julistautui itsenäiseksi valtioksi ja beduiinit karkotettiin entisiltä kotiseuduiltaan Negevin autiomaasta, Länsirannan eteläpuolelta. Palestiinalaiset itse kutsuvat tätä joukkokarkotustaan nakbaksi ( = katastrofi). Siitä alkoi Israelin beduiineihin kohdistunut väkivalta ja vaino, joka jatkuu yhä tänäkin päivänä.

Israelin miehitettyä Itä-Jerusalemin ja Länsirannan vuonna 1967, beduiinit olivat taas karkotuksen edessä. Israel julisti beduiinien asuinalueen suljetuksi sotilaalliseksi vyöhykkeeksi. Se ei silti estänyt Israelia itseään rakentamasta alueelle yhtä suurimmista ja vanhimmista siirtokunnista, Ma’ale Adumimia. Viimeisin – ja yhä käynnissä oleva – pakkosiirto alkoi 80-90-luvuilla Ma’ale Adumimin siirtokunnan jatkuvasti kasvaessa ja riistäessä yhä enemmän maata miehitetyiltä palestiinalaisalueilta[i]. Ajatuksena on liittää Ma’ale Adumim ja sen läheiset siirtokunnat osaksi Jerusalemia ja näin myös strategisesti katkaista Länsiranta kahteen osaan. Suunnitelmaan kuuluu beduiinien karkotus alueiltaan sekä uuden, kilometrejä pitkän muurin rakentaminen siirtokuntien hallitseman alueen ympärille[ii]. Israelin kaavailema uusi sijoituspaikka beduiineille sijaitsee lähellä Abu Disin kaupunkia, suuren kaatopaikan naapurissa.

Khan al Ahmarin puhemies, Abu Khamis.
Beduiinit yrittävät silti sitkeästi asuttaa nykyisiä kotejaan. Vaikka he elävät melkein kokonaan ilman peruspalveluja, puutteellisen vedenjakelun ja omien generaattoreidensa tuottaman sähkön varassa, suurin ongelma on silti – beduiineille niin tärkeän – vapauden puute. Kylät elävät tuhoamis- ja häätömääräysten alla ja asukkaiden liikkuvuus on niin rajoitettua, ettei entinen elämäntapa laiduntamisineen enää onnistu. Lisäksi siirtokuntalaisten väkivaltainen häirintä on heille arkipäivää. Monet kyläläiset kertovat pahoinpitelyistä, kivien heittämisestä beduiinien asumuksiin, uhkailusta ja eläinten varastamisesta. Arki täyttyy erilaisista uhista ja tulevaisuuden epävarmuudesta. ”Koskaan et voi olla varma, milloin Israelin puskutraktoriarmeija saapuu juuri sinun kotiportillesi”, kertoo Abu Khamis.


Khan al Ahmarin rengaskoulu.
Khan al Ahmarin kylän väkivallattoman vastarinnan ehkä eniten huomiota saanut muoto on ”rengaskouluna” tunnettu koulurakennus. Se on sekä kylän ylpeys että beduiinien puolustustaistelun sitkeä symboli. Ennen rengaskoulun rakentamista beduiinilasten koulumatka oli yli 20 km pitkä ja he joutuivat ylittämään vaarallisia moottoriteitä. Lapsille sattui liikenneonnettomuuksia, heitä pidätettiin Israelin tarkastuspisteillä ja he kärsivät siirtokuntalaisten häirinnästä. Niinpä kyläläiset rakensivat viisi vuotta sitten kyläänsä koulun auton renkaista, savesta ja kierrätysmateriaaleista italialaisen arkkitehdin ja Vento di Terra -järjestön avustuksella. Heti valmistumisvuotenaan koulu sai Israelin siviilihallinnolta tuhoamismääräyksen, sillä se rakennettiin ilman tarvittavaa lupaa (jota alueen beduiinien ei ole mahdollista saada).

Siitä asti koulun kohtalosta on väännetty kättä korkeinta oikeutta myöten. Kfar Adumimin siirtokuntalaiset ovat anoneet koulun välitöntä tuhoamista, mutta toistaiseksi koulu on pysynyt auki. Koulussa opiskelee satakunta alueen lasta ja sen opetuksen laatua kehutaan laajalti. Toistaiseksi koulua on myös saavuttu ihailemaan pitkienkin matkojen päästä.
Toukokuussa 2014 korkein oikeus antoi päätöksen, jonka nojalla koulu välttyy tuhoamiselta, kunnes alueen asukkaille on löytynyt uusi sijoituspaikka. Taktiikkana näyttää olevan siis karkottaa ensin alueen asukkaat, jolloin koulurakennuksellekaan ei enää olisi käyttöä. Tulevaisuus näyttää, saako rengaskoulu jäädä paikalleen, vai onko beduiineilla jälleen edessään uusi nakba.


Maalaus rengaskoulun seinässä.
Rengaskoulun pihaa.



Kuvat ja teksti: Juhani Valkama




[i] Siirtokuntien kasvua ei ole hidastanut se fakta, että kansainvälinen yhteisö pitää Israelin siirtokuntia yksiselitteisesti laittomina, sillä Geneven sopimus kieltää siirtämästä väestöä miehitetylle alueelle.

[ii] Suunnitelmaa ja sen polttopisteessä olevaa aluetta Jerusalemin itäpuolella kutsutaan nimellä E1.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti