Kärsivä kaupunki muurin takana

Al-Ram, Länsiranta

Jerusalemista koilliseen, aivan kaupungin rajojen ulkopuolella sijaitsee kaupunki nimeltä Al-Ram. Se ei liene tuttu monille, vaikka jokin aika sitten se oli osa itäistä Jerusalemia. Vuonna 2006 moni asia Al-Ramissa kuitenkin muuttui. Siihen oli yksi, erittäin konkreettinen syy: Israelin rakentama turvamuuri, joka nyt ympäröi kaupunkia kolmelta puolelta. Muuri on Al-Ramin näkyvin maamerkki – myös vaikutuksiltaan – vastoin kaupungin omaa tahtoa.

Al-Ram muurin takana.

Al-Ramin palestiinalaiskaupunki on osa Israelin miehittämää Länsirantaa, mutta toisin kuin monet muut Länsirannan kaupungit ja kylät, sen ongelmat eivät varsinaisesti liity talojen tuhoamismääräyksiin tai väkivaltaisiin siirtokuntalaisiin, vaikka siirtokunnat sitäkin ympäröivät. Al-Ramin keskeinen ongelma on miehityksen ja sen selkeimmän merkin – muurin – takia romahtanut talous. Suuri osa asukkaista on jättänyt kaupungin, talot ovat tyhjillään ja kaupat sulkeneet ovensa. Kulkukoirat vaeltelevat tyhjillä teillä, jätteet lojuvat katujen varsilla – riutunut ja rappeutunut kaupunki on luhistumisen partaalla.

Pormestari Ali Maslamanin sanoista kuulee epätoivon hänen puhuessaan Israelin asettamista rajoituksista palestiinalaisia kohtaan – tarkastuspisteistä, erilaisista kulkuluvista ja tietenkin muurista. ”Mitä hyötyä niistä on Israelille? Kaikilla pisteillä ei ole edes sotilaita. Ne seisovat tyhjillään ja hankaloittavat palestiinalaisten elämää.”

Margareta Tham (EAPPI), poikakoulun rehtori, pormestari Ali Maslamani,
Monne Lentz (EAPPI), Bronwen Currie (EAPPI) ja Al-Ramin
kaupunginvaltuuston johtaja Muhanned Shaheen pormestarin toimistossa.

Tällä hetkellä kaupungissa asuu noin 60 000 asukasta, mutta luku pienenee jatkuvasti. Suurella osalla heistä on myös Israelin henkilöllisyys-todistukset, jonka avulla he pystyvät nauttimaan esimerkiksi koulutus- ja terveyspalveluista Jerusalemin puolella, mutta säilyttääkseen lupansa heidän on todistettava, että heidän elämänsä keskipiste on pääkaupungissa eikä Al-Ramissa. Tämä tarkoittaa sitä, että he joutuvat maksamaan kaksia veroja (jotka Jerusalemin puolella ovat tietenkin paljon korkeammat) ja pitämään yllä asuntoa molemmissa kaupungeissa. Tästä ei luonnollisesti paljon jää jaettavaksi Al-Ramiin.

Kaupungilla ei siis käytännössä ole tuloja. Terveyspalvelut eivät toimi eikä kaupungissa ole lainkaan poliisivoimia. Tämä on johtanut rikollisuuden huimaan kasvuun. Erityisesti huumekauppa kukoistaa. Lisäksi muuri on eristänyt kaupungin, ei ainoastaan Jerusalemista, vaan myös naapurikylistä, joihin kaupungilla ja sen asukkailla luonnollisesti on läheiset suhteet. Muuri jakaa entisen pääkadun kahtia – toisella puolella Jerusalem, toisella Al-Ram. Mikä ennen oli muutamien minuuttien matka saattaa nyt kestää puolitoista tuntia, ja silloinkin kulkulupien tulee olla kunnossa ja tarkastuspisteiden sotilaiden hyvällä tuulella. Muuten matka saattaa tyssätä kokonaan. Käytännössä muuri erottaa toisistaan myös sukulaisia ja ystäviä, jotka sattuvat asumaan eri puolilla katua. Kansainvälisen tuomioistuimen mukaan[1] muuri on laiton, mutta Israel jatkaa edelleen sen rakennustöitä.

Pormestari Maslamani huokaa ja kutsuu miehitystä ”painajaismaiseksi”, mutta korostaa samalla rauhanomaista ratkaisutapaa: ”Uskon kommunikaatioon, en pommeihin. Al-Ram kaipaa ennen muuta miehityksen lopettamista. Toiseksi se kaipaa investointeja, joista tärkeimmät ovat moraalisia ja sosiaalisia. Emme kaipaa niinkään rahaa, vaan tukea, kumppaneja ja ääntämme kuuluviin.”

Kuvat ja teksti: Juhani Valkama

---

[1] Kansainvälinen tuomioistuin (International Court of Justice, ICJ), Legal Consequences of the Construction of a Wall in the Occupied Palestinian Territory, neuvoa-antava lausunto, ICJ Reports 2004.

Pyhän maan rajoitettu pääsiäinen

19. 04. 2014, Jerusalem

Poliisien kontrollissa oleva pyhiinvaeltajajoukko Pyhän haudan
kirkon aukiolla Jerusalemissa.

Pyhän haudan kirkon aukiolla Jerusalemissa seisoo ryhmä kristittyjä pyhiinvaeltajia – ahdas joukkio pienen aidoilla rajatun alueen sisällä. On pääsiäistä edeltävä lauantai ja joukko odottaa Pyhän tulen seremonian alkamista. Tuli syttyy Jeesuksen oletetulla kuolin- ja hautapaikalla, joten kristityille se on olennaisen tärkeä ja pyhä paikka. Sieltä tuli levitetään kynttilästä kynttilään, kaikkialle kristilliseen maailmaan. Paikalla on kymmeniä israelilaisia poliiseja ja vartijoita, jotka pyörivät aukiolla hermostuneina. Pyhiinvaeltajien ryhmä sen sijaan ei mahdu liikkumaan. Aurinko paahtaa ja odotus on pitkä.

”On elämäni suurin toive saada olla täällä”, kertoo Janus, romanialainen pyhiinvaeltaja. ”Ei ole miellyttävää odottaa tällä tavalla, mutta sydämessäni tiesin aina, että eräänä päivänä minun on tultava tänne.”

Viimein, puolisen tuntia ennen seremonian alkua, aidat avataan ja joukko päästetään kirkkoon. He ovat onnekas, mutta hyvin harvalukuinen joukkio. Kun he ovat sisällä, Pyhän haudan kirkon aukio jää lähes täysin tyhjäksi. Vaikka juhla on yksi kristillisen vuoden tärkeimpiä, voisi luulla, ettei se kiinnosta kovin monia.

Tyhjäksi jäävä Pyhän haudan kirkon aukio Jerusalemissa,
 n. puoli tuntia ennen Pyhän tulen seremonian alkamista.

Totuus on kuitenkin toinen. Kaikki tiet Pyhän haudan kirkolle on katkaistu. Joka puolella Jerusalemin vanhassa kaupungissa odottaa aitojen takana suuri lauma ihmisiä, jotka tahtoisivat osallistua pääsiäisjuhlaan, mutta Israelin poliisivoimat estävät sen. Seremonia alkaa kahdelta iltapäivällä, mutta jo yhdeksän aikaan aamulla kadut ovat suljetut. Selityksiä ei anneta. Pieni turistiryhmä istuu Jaffa-portin luona lukemassa karttojaan ja jopa heidät poliisi ajaa pois.

Pääsiäisen rajoitukset ulottuvat pidemmällekin. Jo palmusunnuntain kulkueesta näkee, ettei paikalla ole läheskään kaikkia halukkaita. Palestiinalaiskristittyjä on miehitetyltä Länsirannalta päässyt Jerusalemiin vain kourallinen. Kulkulupa on ollut vaikea tai mahdoton saada. Samaan aikaan järjestettävä juutalainen juhla, Pessah, on tiukentanut muslimien ja kristittyjen rajoituksia erityisesti Jerusalemissa. Betlehemistä ja Jerusalemista palestiinalaiskristityt erottaa myös Israelin rakentama muuri, joka toimii hyvin konkreettisena jokapäiväisenä muistutuksena palestiinalaisten ihmisoikeuksien ja liikkumisen vapauden rajoituksista.

Muuri on kansainvälisen yhteisön mukaan laiton ja vuonna 2012 Yhdysvaltain ulkoministeriö antoi raportin Israelin ihmisoikeuksia polkevasta rajoituspolitiikasta. Siinä sanottiin esimerkiksi: ”Israelin asettamat tiukat tiesulut ja liikkumisen rajoitukset vaikuttavat negatiivisesti asukkaiden vapauteen harjoittaa uskontoaan. Muuri estää merkittävällä tavalla liikkumisen pyhille paikoille."

Pitkään jatkunut konflikti miehittäjävaltion ja miehitettyjen välillä näkyy siis pääsiäisenäkin yhä uusina aitoina, muureina ja evättyinä kulkulupina. Rauhanneuvotteluiden ei tälläkään kertaa uskota tuottavan tulosta, mutta toivo elää.

”Aion rukoilla”, vastaa Janus toimittajan tiedustellessa, mitä hän aikoo tehdä kirkkoon päästyään. ”Aion rukoilla rauhan puolesta. Mikä voisi olla tärkeämpää?”

Poliisien rajoittama pyhiinvaeltajajoukko Pyhän haudan kirkossa Jerusalemissa.

Kuvat ja teksti: Juhani Valkama