Al-Ram, Länsiranta
Jerusalemista koilliseen, aivan kaupungin rajojen
ulkopuolella sijaitsee kaupunki nimeltä Al-Ram. Se ei liene tuttu monille,
vaikka jokin aika sitten se oli osa itäistä Jerusalemia. Vuonna 2006 moni asia
Al-Ramissa kuitenkin muuttui. Siihen oli yksi, erittäin konkreettinen syy: Israelin
rakentama turvamuuri, joka nyt ympäröi kaupunkia kolmelta puolelta. Muuri on
Al-Ramin näkyvin maamerkki – myös vaikutuksiltaan – vastoin kaupungin omaa tahtoa.
 |
| Al-Ram muurin takana. |
Al-Ramin palestiinalaiskaupunki on osa Israelin miehittämää
Länsirantaa, mutta toisin kuin monet muut Länsirannan kaupungit ja kylät, sen
ongelmat eivät varsinaisesti liity talojen tuhoamismääräyksiin tai väkivaltaisiin
siirtokuntalaisiin, vaikka siirtokunnat sitäkin ympäröivät. Al-Ramin keskeinen
ongelma on miehityksen ja sen selkeimmän merkin – muurin – takia romahtanut
talous. Suuri osa asukkaista on jättänyt kaupungin, talot ovat tyhjillään ja
kaupat sulkeneet ovensa. Kulkukoirat vaeltelevat tyhjillä teillä, jätteet
lojuvat katujen varsilla – riutunut ja rappeutunut kaupunki on luhistumisen
partaalla.
Pormestari Ali
Maslamanin sanoista kuulee epätoivon hänen puhuessaan Israelin asettamista
rajoituksista palestiinalaisia kohtaan – tarkastuspisteistä, erilaisista
kulkuluvista ja tietenkin muurista. ”Mitä hyötyä niistä on Israelille? Kaikilla
pisteillä ei ole edes sotilaita. Ne seisovat tyhjillään ja hankaloittavat
palestiinalaisten elämää.”
 |
| Margareta Tham (EAPPI), poikakoulun rehtori, pormestari Ali Maslamani, Monne Lentz (EAPPI), Bronwen Currie (EAPPI) ja Al-Ramin kaupunginvaltuuston johtaja Muhanned Shaheen pormestarin toimistossa. |
Tällä hetkellä kaupungissa asuu noin 60 000 asukasta,
mutta luku pienenee jatkuvasti. Suurella osalla heistä on myös Israelin
henkilöllisyys-todistukset, jonka avulla he pystyvät nauttimaan esimerkiksi
koulutus- ja terveyspalveluista Jerusalemin puolella, mutta säilyttääkseen
lupansa heidän on todistettava, että heidän elämänsä keskipiste on pääkaupungissa
eikä Al-Ramissa. Tämä tarkoittaa sitä, että he joutuvat maksamaan kaksia veroja
(jotka Jerusalemin puolella ovat tietenkin paljon korkeammat) ja pitämään yllä
asuntoa molemmissa kaupungeissa. Tästä ei luonnollisesti paljon jää jaettavaksi
Al-Ramiin.
Kaupungilla ei siis käytännössä ole tuloja. Terveyspalvelut
eivät toimi eikä kaupungissa ole lainkaan poliisivoimia. Tämä on johtanut
rikollisuuden huimaan kasvuun. Erityisesti huumekauppa kukoistaa. Lisäksi muuri
on eristänyt kaupungin, ei ainoastaan Jerusalemista, vaan myös naapurikylistä,
joihin kaupungilla ja sen asukkailla luonnollisesti on läheiset suhteet. Muuri
jakaa entisen pääkadun kahtia – toisella puolella Jerusalem, toisella Al-Ram.
Mikä ennen oli muutamien minuuttien matka saattaa nyt kestää puolitoista
tuntia, ja silloinkin kulkulupien tulee olla kunnossa ja tarkastuspisteiden
sotilaiden hyvällä tuulella. Muuten matka saattaa tyssätä kokonaan. Käytännössä
muuri erottaa toisistaan myös sukulaisia ja ystäviä, jotka sattuvat asumaan eri
puolilla katua. Kansainvälisen tuomioistuimen mukaan[1]
muuri on laiton, mutta Israel jatkaa edelleen sen rakennustöitä.
Pormestari Maslamani huokaa ja kutsuu miehitystä
”painajaismaiseksi”, mutta korostaa samalla rauhanomaista ratkaisutapaa: ”Uskon
kommunikaatioon, en pommeihin. Al-Ram kaipaa ennen muuta miehityksen
lopettamista. Toiseksi se kaipaa investointeja, joista tärkeimmät ovat
moraalisia ja sosiaalisia. Emme kaipaa niinkään rahaa, vaan tukea, kumppaneja
ja ääntämme kuuluviin.”
Kuvat ja teksti: Juhani Valkama
[1] Kansainvälinen tuomioistuin
(International Court of Justice, ICJ), Legal Consequences of the Construction
of a Wall in the Occupied Palestinian Territory, neuvoa-antava lausunto, ICJ
Reports 2004.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti